Telkuton elämäkö tolkutonta?

Istuin vastikään eräällä luennolla yliopistolla kirjoitellen muistiinpanoja läppärilläni, kun yhtäkkiä kaverini lähetti minulle linkin yläpuolella näkyvään kuvaan. Menin varmasti ihan punaiseksi "kanavien ohjelmatietoja" lukiessa naurua pidellen. Mini-läppärini (joka sillä hetkellä tuntui todella miniminiltä) takana, yksin tirskuessani, minulla kehittyi idea kirjoittaa blogiini aiheesta televisio.  

Olen elänyt viimeiset puoli vuotta ilman televisiota ja "nauttinut joka hetkestä"! Edellinen kämppis vei television mukanaan, enkä ole sen koommin (enkä oikeastaan sitä ennenkään) kaivannut televisiota arkeeni. Joskus vanhempieni luona käydessä saatan selailla kanavia television ohjelmatarjontaa ihmetellen. Todellakin, joka kanavalta tulee "viihdyttävää" tosi TV:tä; blondit landella, blondit viidakossa, blondit bb-talossa, ruotsin miljoona blondit, OC:n super bitch-blondit, neljän blondin illallinen, kiinteistökuningtar blondi ja diili blondit, vai mitähän ne olikaan. Voin sanoa, että usein parin minuutin katselun jälkeen keksin jotain muuta tekemistä.

Puolen vuoden telkuttomuus on tuonut paljon uutta sisältöä arkeeni. Kotiin tullessani en mene moneksi tunniksi sohvalle "mäsöttämään" vaan teen muita askareita. Käyn useammin jumpissa, ulkoilemassa kavereiden kanssa, kirjastossa, torilla, uimassa jne. Olen huomannut olevani kotona touhukkaampi; teen itse mm. jugurtit, leivät ja pastat ja tulee myös siivottuakin enemmän. Kirjoja olen lukenut enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Tuntuu kuin television hyvästeleminen olisi tuonut minulle paljon enemmän, kuin mistä "jouduin" luopumaan.

Olen huomannut että televisio voi olla myös sosiaalisuuden tappaja! Minua harmittaa joskus kyläillessäni, kun huomaan että kanssaihmiset keskittyvät mieluummin televisio-ohjelmien katsomiseen, kuin oikean, vieressä istuvan henkilön kanssa keskustelemiseen. Sekin asia, johon en aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota.

Hyvä on, kyllähän minäkin välillä televisiota mielelläni katselen, en sinänsä halua demonisoida televisiota. Haluaisin vain tuoda kirjoituksellani huomiota siihen, että ilman telkkuakin voi elää, ja vieläpä nauttia siitä! Ehkä sinäkin lukija voisit kokeilla miltä telkuton viikko (tai kuukausi) sinuun vaikuttaa! Olisi hauska kuulla kommenttejasi.

Olen vahvasti sitä miestä, että televisioton elämä aktivoi ihmistä positiivisella tavalla. Ei siis muuta kuin telkku kiinni ja kirja käteen!

Älä vain istu siinä!

Kuuntelin aamulla tiskaillessani Yle Tampereen aamuradiota, jossa kerrottiin mielenkiintoinen uutinen; istuminen on terveydelle haitallista. Tämä ei sinänsä ollut minulle mikään uusi asia, mutta aloin silti pohtia asiaa enemmän. Kuinka monta tuntia normipäivänä istunkaan?

Ylen nettisivuilta löytyi hauska testi (ks. linkki alhaalla), jossa demonstroidaan esimerkein, mitä ihmiselle tapahtuu 20 vuoden aikana, jos hän a. istuu suurimman osan päivästä, b. tekee ammatikseen ruumiillista työtä. Testin oikeat vastaukset peilaavat akateemisia tutkimustuloksia. Testi kertoo karua totuutta. Jos henkilö istuu töissä/luennoilla 8h päivässä, ja kotiin päästyään istuu vielä 3h tietokoneen ja/tai telkkarin ääressä, eikä hän kiinnitä huomiota siihen mitä syö, hän on suurella todennäköisyydella kahdenkymmenen vuoden kuluttua ylipainoinen, hänellä on korkea verenpaine ja hän sairastaa kakkostyypin diabeteksesta, siitäkin huolimatta että hän käy pelaamassa kahdesti viikossa tunnin nopeatempoista sählyä.

Testi antaa melko synkän kuvan istumatyöstä. Viesti on selvä, jos istut liikaa, kuolet ennenaikojasi! Miten sitten toimistotyötä tekevä voisi lisätä liikettä työpäivään ja arkeen? Omasta mielestäni se käy helposti! Muutamilla helpoilla arkirutiineilla päivään saa monta minuuttia, jopa tunnin enemmän liikettä kehoon. 

Omat suosikkini ovat nämä: 

1. Jos työpaikkasi on alle 15km päässä kotoasi, pyöräile (etenkin lumettomana aikana)! 

* Olin kesätöissä eräässä yrityksessä, joka sijaitsee n.10 km päässä asunnoltani. Toukokuussa, bussikortin loputtua päätin haastaa itseni ja kaivoin pyöräni esille. Pyöräilin koko kesän säällä kuin säällä töihin ja takaisin, joka pelkästään toi minulle päivässä 20km (n.50min/1h) liikuntaa. Lisäksi sain mukavasti raikasta ilmaa, paremmannäköisen ihon ja hyvän rusketuksen!

2. Jos asut alempana kuin 5ssä kerroksessa, kävele aina portaat!

* Asuessani Baselissa jouduin päivittäin nousemaan portaat viidenteen kerrokseen sillä vanhassa kerrostalossa ei ollut hissiä. Aluksi portaiden nousu oli raskasta, mutta vähitellen se helpottui. Joinain päivinä kävelin portaat useita kertoja, kun hengailin kavereiden kanssa läheisessä puistossa jä kävimme välillä kotona vessassa/hakemassa ruokaa/luettavaa/pelejä, jne. Voin sanoa, että vaihtarivuoden jälkeen minulla oli hyvin muokkautuneet pakarat! ;) Kävelen edelleen mielellään portaat ylös!

3. Käy työpäivän aikana pikku kävelyillä.

* Miksi ihmiset menevät työpöydän ääreltä kahvitaolla kahvilan pöydän ääreen istumaan? Kahvihan muutenkin vain kuivattaa kehoa! Miksei yksi kahvitauko päivässä voisikin olla liikunta/kävelytauko? Ota vesipullo ja hauska työkaveri mukaan, ja käykää ulkona reipas pikku kävelylenkki! Liikunta ja raikas ilma saattaa virkistää enemmän kuin kahvi!

4. Työpäivä/koulupäivä jooga??

* Kirjoitan parhaillaan gradua, ja sen takia joudun istumaan monta tuntia päivässä tietokoneella. Jos teen gradua kotona, pidän päivän aikana 40minuutin jooga/venyyttelytauon. Siinä vaiheessa kun aivoni alkavat lyödä nollaa, laitan rentouttavaa musiikkia soimaan ja teen seisoma- ja istumavenytyksiä, pari punnerrusta, vatsalihasliikettä ja pari kyykkyä. Veri lähtee mukavasti liikkeelle, lihakset rentoutuvat ja aivotkin ovat yhtäkkiä kuin uudelleen herännneet! 

Kun teen gradua yliopistolla, enviitsi heittää tietokoneluokassa joogamattoa lattialle ja alkaa huhkimaan. Olisi hauskaa, jos työpaikoilla/yliopistoilla olisi tila, jossa kuka tahansa voisi käydä hieman venyttelemässä tai liikkumassa päivän aikana ilman että muut katsoisivat silmät pyöreinä. Kenellehän tällaista voisi ehdottaa..?

5. Kävele/pyöräile lähikauppaan

* Vaikka olen käynyt autokoulun ja olen hyvä ajamaan, en omista autoa. Keskustassa asuessa autoa ei yksinkertaisesti tarvi! Siksi olen "pakotettu" kävelemään tai pyöräilemään aina kauppaan. Jälleen lisää arkiliikuntaminuutteja. Vaikka omistaisitkin auton, etkö silti voisi käydä välillä pienemmässä lähikaupassa sen sijaan että ajaisit autolla monen kilometrin päähän isoon Citymarkettiin tai Prismaan?

6. Kotona on muutakin tekemistä kuin sohvalla mäsöttäminen!

* Astioiden tiskaus ja siivoaminen voi itseasiassa olla hauskaa puuhaa, kun sotkua/tiskiä ei ole kertynyt paljon. Siivoile ja tiskaile joka päivä vähän, niin kämppä pysyy siistinä ja viihtyisänä. Plussana tietenkin pieni hyötyliikunta. 

7. ?? 

* Onko sinulla jotain ideoita miten liikuntaa voisi tuoda enemmän arkeen? Olisi kiva kuulla kommenttejasi!

Linkki testiin löytyy täältä http://yle.fi/uutiset/testaa_jos_juha_istuu_ja_lihoo_vuonna_2033_han_on/6892398

Könttyräjalan ensimmäinen hot jooga tunti

Eilen oli perjantai. Kun ihmiset ilakoivat baariin pääsemisestä ja perjantaipullon aukaisusta, minä tunsin itseni hilpeäksi ihka ensimmäisen Hot Yoga tunnin takia!

Hyvä ystäväni tutustui Lontoossa asuessaan hot joogaan ja kehui sen maasta taivaisiin. Ystäväni kertoman mukaan hot joogassa hikoillaan kuona-aineet pois, rentoudutaan, venytään paremmin ja tunnin jälkeen on taivaallinen olo. Olin myyty; pakko päästä kokeilemaan moista ihanuutta!

Ilokseni huomasin että Oulussa Teknopalatsilla järjestetään kyseisiä tunteja nimellä Palatsi Hot Yoga. Tunnilla tehdään 38 asteisessa huoneessa perinteisen joogan seisoma-asanoita, sekä rentouttavia venyttelyitä istualteen ohjaajan opastamana.

Hääräilin kotona sitä sun tätä, kunnes huomasin kauhukseni kellon olevan sen verran paljon, että voisin kohta unohtaa koko hot joogatunnin. Siispä heitin äkkiä vaatteet niskaan, hyppäsin pyörän selkään ja lähdin täysillä polkemaan 10km matkaa salille. Kerkesin juuri ja juuri ennen tunnin alkua perille. Kaiken sen pyöräilyn jälkeen voitte kuvitella kuinka minulla oli melko "hot" olo jo ennen "hot"-tunnin alkua! Lisäksi olin kiireessä unohtanut juomapullon kotiin eteisen lattialle, jostakäsin se ei hirveästi tuonut helpotusta kuivuneeseen kurkkuuni.

Astuin jo valmiiksi hiestä märkänä kuumaan saliin ja näin joukon naisia (ja yhden miehen) istumassa matoillaan juomapullot vierellään. Salin kuuma ilma tuntui kieltämättä ihanan pehmeältä kirpsakan syysilman jälkeen, mutta se myös vahvisti paniikkipyöräilyn jälkeistä janontunnettani. Taisin olla ainoa jonka naama helotti jo ennen tunnin alkua, mutta en antanut sen häiritä. Hain joogamaton ja heitin sen tyhjälle paikalle lattialle. Se oli virhe, sillä kyseinen paikka kuului ilmeisesti eräällä sinipöksyiselle naiselle. Minut nähtyään Sinipöksy singahti paikalle ja levitti oman mattonsa mielenosoituksellisesti omani päälle. En viitsinyt siinä alkaa sotimaan parkettipaikasta, vaan etsin itselleni uuden tilan. Istahdin uudella (ahtaalla ja paljon pienemmällä) paikalla matolleni, ja katsoin viereeni. Viereisellä matolla lämmittelevä naishenkilö taisi olla entinen kilpavoimistelija, sillä hän oli todella venyvää sorttia! Pää polviin ei tuntunut olevan hänelle suoritus eikä mikään. "Melkoinen kontrasti"- ajattelin, kun mietin miltä minun, "neiti könttyräjalan" venyttelyt, näyttäisivät tuon naisen vierellä. "Noh, jokainen keskittyköön itseensä", mietin lohdullisesti.

Tunti alkoi mukavalla rentoutumisharoituksella, jonka jälkeen keskityimme liikkeisiin, jotka venyttivät ihanasti ruumiin eri osia. Etenkin matolla rullaavat selkäliikkeet tuntuivat taivaallisilta! Koska mattoni oli hieman epäotollisessa kulmassa ohjaajaan nähden, en aina nähnyt kunnolla miten liike tulisi tehdä. Siispä apinoin usein vierustovereiden liikkeitä. Ette uskokaan kuinka monta versiota "voimapallosta" näin!

Liikesarjojen väleissä oli lyhyitä juomataukoja, joiden aikana pyörittelin peukaloita, himoitsin vierustoverien vesipulloja ja manasin huonoa muistiani. Kuumassa huoneessa janon tunne kasvoi kasvamistaan ja loppurentoutuksen aikana, kun ohjaaja kehotti ajattelemaan jotain asiaa joka tekee meidät onnelliseksi, en voinut ajatella muuta kuin kylmää ja raikasta vettä. Ensi kerralla taidan ottaa varuiksi kaksi juomapulloa mukaan!

Tunnin jälkeen ohjaaja kävi vaihtamassa kanssani pari sanaa. Hän kertoi, että hot joogassa tehdään usean viikon ajan samaa ohjelmaa, jotta oppilaat oppisivat liikkeet ulkoa ja pystyisivät joogaamaan tunnilla vaikka silmät kiinni. Ohjaaja kehotti minua tulemaan tunnille uudestaan, sillä hänen mukaansa joogasta ja rentoutumisesta pääsee paremmin jyvälle vasta muutaman harjoittelukerran jälkeen. Voin hyvin allekirjoittaa hänen väitteensä. Ensimmäisen tunnin aikana taisin keskittyä välillä liikaakin vierustoverien vilkuiluun, janon tunteeseen, sekä muihin epäolennaisiin asioihin, kuten "mitähän kieltä tässä laulussa lauletaan", "onkos nuo nyt niitä infrapunalamppuja", "empäs ole koskaan käynyt infrapunasaunassa", "hupsis, hikoilen niin, että jumppamatollani on kohta lätäkkö" ja "kuinkahan usein nämä matot pestään". Välillä myös huomasin keskittyväni niin paljon liikkeen tekemiseen ja tasapainossa pysymiseen että unohdin hengittää vaikka olimme juuri tekemässä hengitysharjoituksia. Kaikesta huolimatta salilta pois pyöräillessä tunsin oloni mukavan seesteiseksi ja tyytyväiseksi ja lihakseni tuntuivat rentoutuneemmilta.

Palatsi hot yoga oli todella hyvä kokemus ja aion ehdottomasti mennä ensiviikolla uudestaan!

  

Uusi terveysintoilija syntyi maailmaan

Eräänä aamuna noin vuosi sitten istuin tylsistyneenä luentosalissa odottaen FRUCT konferenssin alkua. Silmät sikkurassa tihrustin paperilta konferenssin teemoja ja olin vakuuttunut että 6 tuntisesta luennosta tulisi pitkä! Konferenssin teemoina olivat mm. "e- and m-healthcare business" sekä USA:n ja Venjän terveydenhuoltojärjerstelmät. Tehtäväni oli analysoida luennon sisältöä kansainvälisen bisneksen näkökulmasta ja pohtia erilaisia bisnesmallivaihtoehtoja.

Kuunneltuani pari minuuttia ensimmäisen luennoitsijan, Oleg Medvedevin esitystä olin täysin hereillä, miksi en ole ennen ajatellut terveyteen liittyvien asioiden olevan niin jännittäviä! Bisnesmallit ja erilaiset variaatiot Internet-hyvinvointiyrityksistä sinkoilivat päässäni. Olin vauhdissa.

Medvedevin mukaan terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten kymmenen vuoden ajan sekä USA:ssa että Venäjällä. Iso syy kustannuksien kasvuun on huonostivoiva ja nopeasti vanheneva kansa, joka käyttää yhä enenemässä määrin lääkkeitä ja terveyspalveluita. Yhä suurempi osa ihmisistä USA:ssa kärsii "kansansairauksista" kuten diabeteksesta, sydän- ja verisuonitaudeista sekä ylipainosta. Valitettavasti voimme todistaa samanlaista suuntausta myös Suomessa. Ihmisten elintavat ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana paljon. Kiteytettynä; nykyihminen ajaa aamulla kiireisenä töihin, viettää päivän tietokoneen ääressä stressaten, kaahaa työpäivän jälkeen kaupan kautta kotiin ja "rentoutuu" illalla kotona television ääressä valmisruokaa syöden.

Medvedevin mukaan iso osa "kansansairauksista" aiheutuu ihmisten liikkumattomuudesta sekä huonoista syömätavoista. Jäin miettimään, todellako noin yksinkertaisista asioista? Miksi sitten valtio ja lääkärit eivät pakota kansalaisia liikkumaan enemmän ja syömään paremmin? Jos tuhansien ihmisten sairastuminen voitaisiin estää helpoilla arkisilla teoilla, miksi ennaltaehkäisystä ei puhuta enemmän? Miksi lääkärit aktivoituvat hoitamaan potilasta vasta sairauden puhjettua, kun on jo "liian myöhäistä"?

Medvedev mainitsi luennolla näkökulman: "Kiinassa lääkärille maksetaan siitä, että hänen vastaanotollaan EI käy potilaita". En tiedä pitääkö väite paikkansa, vai onko lausahdus vain sanonta, mutta sen pointti on mielenkiitoinen: Lääkäreiden tulisi tuntea omat asiakkaansa henkilökohtaisesti ja hoitaa heidän terveyttään sillä mentaliteetillä, etteivät hänen asiakkaansa edes pääsisi sairastumaan. Tottakai elämänrealiteetti on se, että terveydenhuolto- ja lääkebisnes on rakenteeltaan sellainen, ettei kyseinen kaunis ajatus ole mahdollista.Terveet asiakkaat eivät maksa lääkäreille siitä, että lääkärit auttaisivat heitä pysymään terveinä, vaan tulot saadaan sairastavilta potilailta. Siispä "asiakkaan", eli sinun ja minun täytyy järjestää "ennaltaehkäisevä hoito" itse!

 Vuosi sitten konferenssin jälkeen kiinnostus terveyteen oli herännyt. Niihin aikoihin päässäni alkoikin kytemään ajatus oman terveysblogin kirjoittamisesta! Vuoden ajan olen kiinnittänyt enemän huomiota oman terveyden ylläpitoon, joskaan en missään nimessä tiukkapipoisesti. Tämän blogin ideana on mm. motivoida minua itseäni jatkamaan "terveellistä elämistä" mm. dokumentoimalla kokeilemiani terveysruokareseptejä (joiden kanssa välillä epäonnistun täydellisesti!). Olisi kuitenkin huikean hienoa, jos myös sinä, rakas lukija, innostuisit "terveellinen elämä"-humputuksestani ja jakaisit kommentteja omista näkökulmista, terveellisistä resepteistä, uusista liikuntamuodoista ja kaikesta muusta hauskasta!

Tästä siis alkaa minun ihka ensimmäinen blogi! Uskon että kirjoittamisesta tulee hauskaa!